"Kummallista, kunniani kautta!" sanoi ukko suoristuen ja polkien jäätä. "Kuuleppas, Filip, ole niin hyvä ja sano, mistä tulet."
"Monsieur", vastasi toinen surumielisesti, "pelkään tosiaankin, että minulle tulee varmuus."
"Mikä varmuus?"
"Se, että teette pilaa minusta taikka…"
"Taikka…"
"Anteeksi, isäni, taikka olette tulemassa hulluksi."
Ukko tarttui nyt poikaansa käsivarteen niin rajusti, että nuori mies rypisti kipeäntunteesta kulmakarvojaan.
"Kuulkaapa, herra Filip", sanoi ukko. "Amerika on hyvin kaukana Ranskasta, sen kyllä tiedän."
"Hyvin kaukana", toisti Filip, "mutta en ymmärrä, mitä tarkoitatte; olkaa hyvä ja selittäkää."
"Se on sellainen maa, jossa ei ole kuningasta eikä kuningatarta."