"Niin."
"Tuon vaakunan tunnen", jatkoi rouva de la Motte katsahtaen taas sinettiin.
Sitten hän piti sinettiä lampun likellä ja sanoi:
"Punainen pohja ja siinä yhdeksän kultaista tähtikidettä: kenen vaakuna se on?"
Turhaan muisteltuaan vähän aikaa hän mutisi:
"Katsotaanpa, mitä kirjeessä on."
Ja avattuaan sen varovasti, jottei sinetti vahingoittuisi, hän luki:
"Madame! Se henkilö, jolle olette jättänyt anomuksen, voi käydä luonanne huomenna illalla, jos teidän silloin sopii ottaa vastaan."
"Siinäkö kaikki?"
Kreivitär pinnisti jälleen muistiaan.