"Siinä on niin vähän, madame, ei muuta kuin kymmenen huonekalua."
"Huone on keskisuuruinen", huomautti kreivitär.
"Kuten kreivitär näkee, ovat nämät kalut uusia."
"Uusia… käytettäviksi, niin kyllä."
"Myönnetään", sanoi mestari Fingret nauraen, "mutta tuossa kunnossa ne maksavat kahdeksansataa livreä."
Tämä hinta sai kreivittären hätkähtämään. Kuinka kehtaisi tunnustaa, että Valois-suvun jäsen tyytyi käytettyihin huonekaluihin eikä kyennyt niistä suorittamaan kahdeksaasataa livreä?
Hän päätti esiintyä harmistuneena.
"Ei tässä ole puhe siitä, että tuommoisia ostaisin", huudahti hän. "Kuinka te luulette minun haluavan vanhaa rojua omakseni? Minähän tahdon vain vuokrata, ja sitäpaitsi…"
Fingret virnisti, sillä ostajan arvo rupesi hänen silmissään alenemaan. Ei siis saanut myydä uutta eikä vanhaa, vaan ainoastaan vuokrata.
"Haluatteko nuo kultanappiset huonekalut vuodeksi?" kysyi hän.