Muutaman sekunnin päästä tuli Clotilde ilmoittamaan:
"Se henkilö, joka lähetti kirjeen toissapäivänä."
"Pyytäkää astumaan sisään", vastasi Jeanne.
Keveitä askelia ja kenkien narinaa, samettiin ja silkkiin puettu mies, pää pystyssä ja näyttäen jättiläiseltä näissä pienissä huoneissa — nämä havainnot Jeanne teki noustessaan vastaanottamaan.
Häneen oli epämieluisesti vaikuttanut tuon henkilön halu pysyä salakähmäisenä. Siksi hän päättikin käyttää hyväkseen harkitsevan naisen etuja.
"Kenen kanssa minulla on kunnia puhua?" kysyi hän pikemmin suojelevasti kuin nöyrästi kumartaen.
Prinssi katsahti salongin ovelle, josta palvelijatar oli mennyt etuhuoneeseen.
"Minä olen kardinaali de Rohan", vastasi hän.
Rouva de la Motte oli punastuvinaan ja hämmästyvinään ja kumarsi niin syvään kuin hallitsijalle. Sitten hän siirsi esille nojatuolin, mutta vaikka hovisääntö olisi vaatinut häntä itseään tyytymään tuoliin, istuutui hän suureen nojatuoliin. Kardinaali huomasi, ettei täällä tarvinnut kursailla, laski hattunsa pöydälle ja katseli suoraan kasvoihin Jeannea, joka vastasi silmäykseen samoin.
"On siis totta, neiti…" aloitti hän.