"Parooni on siis yhä pysynyt itsekkäänä ja töykeänä", sanoi prinssi.
Sitten, muistaen Andréen käyneen kreivittären luona, kardinaali ajatteli:
"Kummallista, isä häätää anojan, kuningatar vie tyttären hänen luokseen. Pitäisipä tuosta ristiriidasta jotakin tulla."
"Kunniani kautta!" sanoi hän ääneen, "minua hämmästyttää kuulla oikeudenhakijan, korkeimman aatelin jäsenen sanovan, ettei ole koskaan nähnyt kuningasta eikä kuningatarta."
"Paitsi jossakin maalauksessa", vastasi Jeanne hymyillen.
"Vai niin!" sanoi kardinaali, tällä kertaa täysin uskoen, että kreivitär oli tietämätön ja avomielinen. "Jos tarvitsette, niin minä itse vien teidät Versaillesiin ja toimitan niin, että ovet siellä avataan."
"Ah, monseigneur, kuinka hyvä te olette!" huudahti kreivitär riemun valtaamana.
Kardinaali lähestyi häntä.
"Pidän aivan varmana, että pian kaikki ihmiset alkavat harrastaa asiaanne."
"Voitteko todella uskoa, että niin käy?" kysyi Jeanne hempeästi huokaisten.