"Oi kuvastimeni, kuvastimeni!" ajatteli Jeanne.
"Eikä tästedes", jatkoi kardinaali, "huolenpitoni ole teistä luopuva."
"Kuulkaapa, monseigneur", sanoi kreivitär, joka ei ollut irroittanut kättään kardinaalin käsistä, "jätetään se asia sikseen!"
"Mitä tarkoitatte?"
"Älkää puhuko minulle suojeluksestanne!"
"Jumala varjelkoon minua lausumasta sanaa 'suojelus'! Se sana nöyryyttäisi minua eikä teitä."
"Jos niin on, herra kardinaali, olettakaamme eräs asia, josta olisin erinomaisesti mielissäni."
"Siinä tapauksessa, madame, olettakaamme."
"Olettakaamme, monseigneur, että olette vain kohteliaisuudesta käynyt kreivitär de la Motte de Valoisin luona. Ei enempää."
"Mutta ei vähempääkään", vastasi mielistelevä kardinaali, vei Jeannen sormet huulilleen ja painoi niille jokseenkin pitkällisen suudelman.