"Yksinkertaisesti siihen, että tuo nainen on kuningatar", vastasi toinen järkähtämättömän varmasti.
Ja hän sekaantui ihmisten joukkoon vakuuttamaan ja levittämään uutistaan.
Jeanne kääntyi poispäin hurmiotilassa olevan naisen melkein inhottavasta näystä, mutta oli tuskin astunut jonkun askeleen ovea kohti, kun joutui suoraan molempien naisten eteen, jotka uteliaina olivat katselleet ammetta, kantta ja puikkoja, ennenkuin siirtyivät hurmioon langenneiden luo. Heti kun Jeanne oli nähnyt vanhemman naisen kasvot, päästi hän vuorostaan huudahduksen.
"Mikä nyt on?" kysyi vanhempi nainen. Jeanne tempasi naamion kasvoiltaan. "Tunnetteko minut?" kysyi hän.
Nainen oli vähällä tehdä liikkeen, mutta hillitsi itsensä ja vastasi hiukan hämillään: "En, madame."
"Vai niin! Mutta minä tunnen teidät ja voin sen heti todistaa."
Tämän kuullessaan molemmat naiset painautuivat kauhistuen toisiinsa kiinni.
Jeanne veti taskustaan lippaan, jossa oli muotokuva.
"Tämän unohditte luokseni", sanoi hän.
"Vaikka niinkin, madame, miksi olette niin hädissänne?" kysyi vanhempi nainen.