Palvelija aukaisi siis portin säästääkseen siron naisen hyppysiä ja tämän syventyessä hämärään käytävään kumarsi jäähyväisiksi ja painoi portin lukkoon. Vaunut alkoivat taas vieriä ja katosivat.
"Sepä oli hauska seikkailu!" huudahti nuori nainen. "Herra Mesmer on ollut erinomaisen kohtelias. Voi, kuinka väsynyt olen! Sen hän on tietysti ottanut lukuun. Hän on hyvin taitava lääkäri."
Näin tuumien hän oli ehtinyt talon toiseen kerrokseen, jossa oli kaksi ovea. Heti kun hän oli koputtanut toiselle ovelle, tuli muuan eukko avaamaan.
"Hyvää iltaa, muori!" sanoi hän. "Onko illallinen valmis?"
"On, jo se on kylmäkin."
"Onko hän kotona?"
"Ei vielä. Mutta herra on."
"Mikä herra?"
"Se, jolle teidän tarvitsee puhua tänä iltana."
"Minunko?"