"Että edes olisitte olevinanne."
"Mitä siihen tulee, niin sama se."
"Siis sovittu!"
"Olkoon menneeksi!"
"Tässä on etukäteen ensi kuukaudelta."
Ja hän tarjosi neiti Olivalle viidenkymmenen louisdorin kääröä koskematta tämän hyppysiinkään. Ja kun nainen epäröitsi, sujahutti hän sen hameentaskuun hipaisematta kädellään tätä niin pyöreätä ja notkeata kuvetta, jota eivät herkuttelijatkaan olisi hänen tavallaan sivuuttaneet. Tuskin oli kulta painunut taskun pohjaan, kun kaksi kovaa iskua portille pakotti Olivan hypähtämään akkunan ääreen.
"Hyvä Jumala!" huudahti hän, "rientäkää pois, se on hän!"
"Kuka hän?"
"Beausire… rakastajani… koettakaa joutua, monsieur!"
"Vai niin! Sitä pahempi hänelle!"