"Miten niin… pahempi hänelle! Hän lyö teidät kappaleiksi."
"Pyh!"
"Kuuletteko, kuinka hän jyskyttää? Hän murtaa portin."
"Käskekää avata. Hitto vie, miksi ette anna hänelle portinavainta?"
Ja vieras heittäytyi sohvalle mutisten itsekseen:
"Täytyy nähdä tuo veijari, jotta tiedän, mikä se on miehiään." Jyskytys jatkui ja väliin kuului kirouksia, jotka kohosivat paljon ylemmäksi kuin toiseen kerrokseen.
"Menkää, äiti, avaamaan", sanoi Oliva vimmoissaan. "Ja mitä teihin tulee, monsieur, niin syyttäkää itseänne, jos teidän käy huonosti."
"Niinkuin sanotte!" vastasi tuntematon kylmästi, hievahtamatta sohvalta.
Oliva kuunteli hytkähdellen, kasvot eteistä kohti.