"Tulisiko häntä ikävä?"
"Tulisi, sitä pelkään."
"Mutta kuinka te kaipaisitte juoppoa, peluria, miestä, joka lyö teitä, hirtehistä, joka kerran vielä teilataan Grève-torilla?"
"Kenties ette ymmärrä, mitä nyt sanon."
"Sanokaa kuitenkin."
"Minä kaipaisin sitä melua, jossa hänen vuokseen elän."
"Se minun olisi pitänyt aavistaa. Sitä se merkitsee, että on nuoruutensa viettänyt hiljaisten ihmisten seurassa."
"Tunnetteko siis nuoruuteni?"
"Täydellisesti."
"Johan nyt, hyvä herra!" sanoi Oliva nauraen ja pudisti päätään uhmaavasti.