"Ei, päinvastoin, minusta tuntuu hyvältä palata nuoruuteeni. Elämän laita on kuin virtojen, sameimmallakin virralla on puhdas alkulähde. Jatkakaa välittämättä siitä, että rinnastani joskus pääsee huokaus."
"Niin", sanoi sininen domino hieman huojuen, mikä viittasi naamion alla hymyiltävän, "teistä, Gilbertistä ja vielä eräästä kolmannesta tiedän kaikki, mitä itsekin voitte tietää, lapsi parka."
"No sanokaa sitten", pyysi Oliva, "miksi Gilbert pakeni Trianonista, ja jos sen voitte sanoa…"
"Niin uskoisitte minua? Hyvä on, mutta minäpä en sano, ja silloin uskotte vieläkin varmemmin."
"Kuinka niin?"
"Kysyessänne, miksi Gilbert lähti Trianonista, ette tahdo vastaukseni avulla uutta varmuutta siitä, mitä ennestään tiedätte, vaan tahdotte tietoa eräästä asiasta, jota ette tunne."
"Se on totta."
Äkkiä Oliva vavahti ilmeisemmin kuin ennen ja sanoi tarttuen seuralaisensa käsiin tuskaisella puristuksella:
"Voi Jumalani, Jumalani!"
"Mikä nyt tuli?"