"Niin, mitä sitten?"
"Ja jos hän olisi minulle sanonut: Nicole, Nicole, muistuuko mieleeni Taverney-Maison-Rouge? Voi, silloin…"
"Silloin?"
"Ei enää olisi mitään Beausirea."
"Mutta sanoinhan, rakas lapsi, että Gilbert on kuollut."
"Kenties niin onkin parempi", huokasi Oliva. "Varmaankin, sillä hän ei olisi teitä rakastanut, vaikka olettekin kaunis."
"Tarkoitatteko, että Gilbert halveksi minua?"
"En, pikemmin hän pelkäsi."
"Mahdollisesti. Minussa oli jotakin samanlaista kuin hänessä, ja hän tunsi itsensä niin hyvin, että rupesi minua pelkäämään."
"Niinkuin sanoitte, on siis parempi, että hän on kuollut."