"Miksi toistatte minun sanojani? Teidän suussanne ne koskevat minuun kipeästi. Miksi on parempi, että hän on kuollut?"
"Siksi, että teillä nyt, rakas Oliva — huomatkaa, nyt saa Nicole jäädä — että teillä nyt on onnellisen, rikkaan, loistavan tulevaisuuden toiveet!"
"Niinkö luulette?"
"Niin, jos lujasti päätätte tehdä kaiken voitavanne sitä päämäärää varten, jonka teille lupaan."
"Olkaa rauhassa."
"Mutta silloin ei saakaan huokailla, niinkuin äsken teitte."
"Hyvä on. Huokaukseni koskivat Gilbertiä ja kun ei ole kahta Gilbertiä ja Gilbert on kuollut, niin en enää huokaile."
"Gilbert oli nuori, nuoruudenvikoineen ja -ansioineen; nyt sen sijaan…"
"Gilbert ei nyt ole vanhempi kuin kymmenen vuotta sitten."
"Ei ole, tietystikään, koska hän on kuollut."