"Se on Artoisin kreivi", vastasi hänen saattajansa, "mutta Herran tähden, olkaa vaiti!"
Juuri silloin, kun Oliva hämmästyneenä ylhäisestä nimestä, jonka oli siniseltä dominolta kuullut, väistyi syrjemmälle paremmin nähdäkseen ja noudattaen saamaansa kehoitusta seisoi hyvin suorana, irtautui eräästä meluavasta ja lörpöttävästä parvesta kaksi muuta dominoa siirtyen likelle käytävää, semmoiseen paikkaan, missä ei ollut penkkejä. Täällä oli jonkinlainen turvapaikka, jonne vähä väliä poikkesi sellaisia ryhmiä, jotka oli tungettu keskustasta kehää kohti.
"Nojatkaa selkäänne tätä pilaria vasten, kreivitär", kuiskasi ääni, johon sinisen dominon huomio kiintyi.
Ja melkein samassa raivasi itselleen joukon läpi tien muuan oranssinvärinen kookas domino, jonka rohkeat liikkeet ennemmin olivat toimeliaan asiamiehen kuin kohteliaan hovimiehen merkkinä, ja tuli sanomaan siniselle dominolle:
"Se on hän."
"Hyvä", vastasi tämä ja viittasi keltaista dominoa poistumaan.
"Kuulkaapa ystäväiseni", kuiskasi hän sitten Olivalle, "nyt saamme pikkuisen huvitella."
"Sitähän minäkin, sillä te olette surettanut minua jo kahdesti, ensin riistämällä minulta Beausiren, joka aina saa minut nauramaan, ja sitten puhumalla Gilbertistä, joka on niin monasti saanut minut itkemään."
"No minä korvaan teille sekä Gilbertin että Beausiren", sanoi sininen domino vakavasti.
"Ah!" huokasi Oliva.