Kahden miljoonan summa oli Olivan arvoisaa ystävää innostanut aika lailla, mutta vielä enemmän häneen oli koskenut se syrjäyttäminen, jonka uhriksi hän oli tänä iltana joutunut kumppaniensa taholta, he kun eivät hänelle vihjaisseet niin mainiosta yrityksestä.
Hän tiesi, ettei akatemian jäsenten kesken oltu kovin tunnontarkkoja, ja siinä oli syy, miksi hänen piti rientää, sillä poissaolevat ovat aina väärässä ollessaan sattumalta poissa, saatikka jos tahdotaan käyttää väärin heidän poissaoloaan.
Beausire oli akatemian osakasten joukossa saanut pelottavan miehen maineen, mikä ei ollutkaan kummallista eikä vaikeata. Hän oli näet ollut konstaapelina, pitänyt univormua ja osasi panna toisen kätensä suoraksi kylkeä vasten ja toisen miekkansa kahvaan. Myöskin oli hänellä tapana, pienimmästäkin sanasta, painaa hattuansa otsalle. Sellaiset temput tuntuivat kohtalaisen urheista koko pelottavilta, varsinkin jos tahdottiin välttää kaksintaistelun tuottamaa hälinää ja viranomaisten utelemista.
Näin siis Beausire saattoi toivoa kostavansa osoitetun ylenkatseen pelottamalla kumppaneitaan Pot-de-Fer-kadun pelipaikassa.
Pote-Saint-Martinista Saint Sulpicen kirkolle on pitkä matka mutta ollen nyt rikas hän otti vuokravaunut ja lupasi ajurille viisikymmentä souta, se on: livren juomarahaa, sillä yöllinen ajo maksoi siihen aikaan vain sen verran kuin nykyään päivällä. Hevoset lähtivät nopeasti kiitämään. Beausire jännitti ilmeensä julmistuneeksi, ja hatun ja miekan puutteen, hänellä kun oli yllään domino, korvasi kiukkuinen katse, joka riitti pelottamaan myöhäisiä ohikulkijoita.
Hänen ilmestymisensä akatemiaan herätti tavallaan huomiota. Ensimmäisessä, harmaavärisessä, sievässä salissa, jossa oli kynttiläkruunu ja paljon pelipöytiä, istui parikymmentä pelaajaa, juoden siirappiolutta ja väkinäisesti hymyillen seitsemälle, kahdeksalle hirveästi punatulle naiselle, jotka tirkistivät heidän kortteihinsa. Suurimman pöydän ääressä pelattiin faaraota pienellä panoksella ja harrastus oli myös sen mukainen. Kun sinne saapui domino, joka nykersi huppukaulustaan ja pullisti laskoksiaan, alkoivat jotkut naiset hihittää, puoleksi leikillä, puoleksi viehättääkseen. Beausire oli tavallaan pulska mies, eivätkä naiset häntä hyljeksineet. Mutta nyt hän ei ollut näkevinään tai kuulevinaan, vaan astui pöydän luo ja odotti tilaisuutta purkaakseen sisuaan.
Muuan vanha peluri, epäilyttävän rahamiehen näköinen, jolta ei puuttunut hyväntahtoista ilmettä, puhutteli Beausirea ensimmäisenä.
"Lempo vie, kylläpä te olette äkäisen näköinen, vaikka tulette naamiohuveista."
"Se on totta", sanoivat jotkut naiset.
"No, soturi", kysyi eräs toinen peluri, "tekeekö tuo domino pään kipeäksi?"