"Juuri tusina", myönnettiin, kun oli laskettu.
"Jaetaan siis kahteentoista osaan", selitti don Manuel, "kuitenkin sillä ehdolla, että jotkut saavat puolitoista osuutta, esimerkiksi minä, aatteen keksijänä ja lähettiläänä, ynnä herra Beausire, joka oli vainunnut tämän aatteen ja puhui miljoonista tänne tullessaan."
Beausire nyökäytti hyväksyvästi.
"Ja sitten", sanoi portugalilainen, "puolitoista osuutta myös sille, joka myy timantit."
"Ei", huusivat yhtiömiehet yksimielisesti, "ei mitään hänelle, tai enintään puoli osuutta."
"Miksi niin?" ihmetteli don Manuel. "Minusta hän menee suureen vaaraan."
"Kyllä niin", vastasi pankinpitäjä, "mutta hänellehän lankeavat harjakaiset, välityspalkkiot ja alennukset, josta kertyy sievoinen summa."
Kaikki nauroivat; nämä kunnon veikot ymmärsivät toisensa mainiosti.
"No asia on siis sovittu", sanoi Beausire. "Huomiseksi yksityiskohdat, nyt on myöhä."
Hän ajatteli Olivaa, joka oli jäänyt naamiohuveihin kahdenkesken sinisen dominon kanssa, eikä hänellä ollut aivan sokeata luottamusta siihen mieheen, vaikka louisdoreja heltisikin niin helposti.