"Istukaa, herra sihteeri, sillaikaa kun kamaripalvelijani kattaa pöytää."
Ducorneau istuutui.
"Minä päivänä saapuivat viimeiset pikaviestit?" kysyi lähettiläs.
"Teidän ylhäisyytenne edeltäjän lähipäivän aattona."
"Hyvä. Onko lähetystö hyvässä kunnossa?"
"On, täysin hyvässä, monseigneur."
"Ei vaikeuksia raha-asioissakaan?"
"Ei minun tietääkseni."
"Onko jäänyt velkoja?… Sanokaa vain… Jos olisi velkoja, niin ensi työksemme ne maksamme. Edeltäjäni on uljas aatelismies, jonka sitoumuksista menen täyteen takuuseen."
"Jumalan kiitos, ei se ole monseigneurille tarpeellista. Kolme viikkoa sitten selvitettiin ja maksettiin kaikki laskut, ja päivää sen jälkeen, kun entinen lähettiläs oli matkustanut, saapui tänne sata tuhatta livreä."