Don Manuel ja Beausire katsahtivat toisiinsa. Syntyi äänettömyys, jolloin molemmat veijarit harkitsivat. Äkkiä aukeni ovi, ja muuan palvelija ilmoitti herrain Böhmerin ja Bossangen saapuneen hotelliin. Don Manuel nousi kiireesti ja huusi vihaisella äänellä:
"Ajakaa pois ne herrat!"
Palvelija peräytyi pari askelta totellakseen.
"Ei, sen saa sihteeri itse tehdä", huomautti lähettiläs.
"Herran nimessä!" sanoi Ducorneau rukoilevalla äänellä, "suokoon monseigneur minun täyttää käskynsä. Minä ainakin lievennän sitä kun ei saa sitä peruutetuksi."
"Tehkää, niinkuin tahdotte", vastasi don Manuel kylmästi.
Beausire astui hänen luokseen samalla, kun Ducorneau riensi ovesta.
"Taitaa käydä hullusti", sanoi don Manuel.
"Ei ollenkaan, Ducorneau järjestää kyllä asian taas kuntoon."
"Se pöllö sen sekoittaa vielä pahemmin! Kauppiasten luona puhuimme vain portugalinkieltä; tehän sanoitte, etten ymmärrä sanaakaan ranskaa. Ja nyt Ducorneau pilaa kaikki."