"Minäpä riennän hätään."
"Kenties on vaarallista, että esiinnytte siellä."
"Saatte nähdä; antakaa minulle vain vapaat kädet."
"Sama se, lempo soikoon!"
Beausire lähti huoneesta.
Ducorneau oli alakerrassa tavannut Böhmerin ja Bossangen, joiden käytös, heidän astuttuaan lähetystön hotelliin, oli kohteliaisuuden puolesta koko lailla muuttunut, vaikkei ehkä käynyt luottavammaksi. Arvaamatta, että täällä olisi ketään tuttua, he odottivat kankeina alasalissa. Nähdessään Ducorneaun huudahti Bossange iloisesti hämmästyen.
"Te täällä!" sanoi hän ja lähestyi häntä syleilläkseen.
"Kuinka herttainen te olette!" sanoi Ducorneau. "Siis täällä te tunnette minut, pohattaserkku! Sekö on syynä, että olen lähetystössä?"
"Kuulkaa nyt", sanoi Bossange, "jos olemme olleet vähän erillämme, niin suokaa anteeksi ja tehkää minulle muuan palvelus."
"Juuri sitä varten tulinkin."