Jalokivikauppiaat silmäilivät toisiaan noloina.
"Koska nähtävästi", jatkoi Ducorneau mahtavasti, "olette käyttäytyneet tyhmästi ja epäkohteliaasti."
"Mutta kuulkaahan kuitenkin…"
"Se on suotta", keskeytti Beausire, joka kopeana ja kylmänä ilmestyi kynnykselle. "Herra Ducorneau, onhan teidän ylhäisyytenne pyytänyt teitä käskemään nuo herrat pois. Antakaa siis heidän mennä."
"Herra sihteeri…"
"Totelkaa", sanoi Beausire halveksivasti ja poistui.
Lähetystön sihteeri tarttui sukulaistaan oikeaan hartiaan ja hänen yhtiömiestään vasempaan ja sysäsi heidät hiljaa ulos ovesta.
"Kas niin", sanoi hän, "ei siitä kaupasta tule mitään."
"Herran tähden, kuinka närkkäitä nuo muukalaiset ovat!" mutisi Böhmer, joka itse oli saksalainen.
"Kun on nimeltään Souza ja vuosituloja on yhdeksän sataa tuhatta livreä", sanoi sihteeri, "niin sietää olla niinkuin tahtoo."