"Olenhan teille aina sanonut, Böhmer", sanoi Bossange huokaisten, "että olette liikeasioissa liian jäykkä."
"Ellei meillä ole hänen rahojaan", väitti itsepintainen saksalainen, "ei hänelläkään ole meidän kaulanauhaamme."
Nyt oltiin ehditty portille. Ducorneau alkoi nauraa.
"Tiedättekö lainkaan, mitä merkitsee oikea portugalilainen?" sanoi hän ivallisesti. "Tiedättekö edes, mitä on lähettiläs, porvareita kun olette? Ette, ja senvuoksi sen teille sanonkin, Potemkin, osti hänelle joka vuosi uudenvuoden päiväksi korillisen kirsikoita, jotka maksoivat sata tuhatta écutä, tuhat livreä joka kirsikka! se oli jotakin, vai mitä? Mutta herra de Souza aikoo ostaa Brasilian kaivokset saadakseen niiden uumenista esille niin suuren timantin kuin kaikki teidän yhteensä. Se kyllä vie häneltä kahdenkymmenen vuoden tulot, kaksikymmentä miljoonaa, mutta vähät hän siitä, kun ei ole lapsia. Siinä näette."
Ja Ducorneau aikoi sulkea portin, kun Bossange teki äkkiä päätöksensä ja sanoi:
"Korjatkaa tämä asia, niin saatte…"
"Täällä ei huolita lahjoista", keskeytti Ducorneau ja painoi portin kiinni.
Saman päivän iltana lähettiläs sai seuraavan kirjeen:
'Monseigneur!
Eräs henkilö, joka odottaa määräyksiänne ja haluaa teille esittää nöyrimpien palvelijainne kunnioittavat anteeksipyynnöt, seisoo hotellinne portilla valmiina teidän ylhäisyytenne viittauksesta jonkun edustajanne käsiin jättämään sen kaulanauhan, jolla on ollut onni kiinnittää huomiotanne.