Suvaitkaa vastaanottaa, monseigneur, vakuutteet syvimmästä kunnioituksesta j.n.e.
Böhmer ja Bossange.'
"Kas niin", sanoi don Manuel kirjeen luettuaan, "nyt on kaulanauha meidän."
"Ei vielä, ei vielä", vastasi Beausire. "Ei ennen, kuin olemme sen ostaneet. Ostetaan se!"
"Kuinka?"
"Onhan sovittu, että teidän ylhäisyytenne ei osaa ranskaa; ensiksikin on siis toimitettava Ducorneau täältä pois."
"Millä tapaa?"
"Se on perin helppoa: hänelle annetaan hyvin tärkeä valtiollinen tehtävä. Minä pidän siitä huolta."
"Nyt erehdytte", sanoi don Manuel. "Hän saa olla takuunamme."
"Mutta hän antaa ilmi, että te osaatte ranskaa."