"Ei hän sitä kerro, kun pyydän häntä olemaan vaiti."
"No jääköön tänne. Annetaan nyt timanttien tuojan tulla."
Tämä henkilö saatettiin huoneeseen; hän oli Böhmer itse, joka kumarteli mitä kohteliaimmin ja pyysi alamaisesti anteeksi. Sitten hän otti esille timantit ja näytti aikovan ne jättää katseltavaksi. Mutta don Manuel viittasi häntä jäämään.
"Meillä on toisistamme kylliksi kokemusta", sanoi Beausire. "Te olette epäluuloinen kauppias ja siis varmaankin rehellinen. Istuutukaa ja puhelkaamme hiukan, koska herra lähettiläs suo teille anteeksi."
"Huh, kuinka vaivaloista on myydä", huokasi Böhmer.
"Kuinka vaivaloista on varastaa", tuumi Beausire.
XXIX
KAUPPA
Lähettiläs suostui nyt lähemmin tarkastamaan kaulanauhaa. Böhmer näytteli hänelle kutakin timanttia hartain mielin, antaen sen kauneuden loistaa parhaalta puolelta.
"Mitä kokonaisuuteen tulee", sanoi Beausire, jolle don Manuel oli puhunut portugalinkielellä, "ei herra lähettiläällä ole muistuttamista. Mutta timantteja yksitellen tarkastellessa on asian laita toisin. Hänen ylhäisyytensä on laskenut kymmenkunnan sellaista, jotka ovat pikkuisen karheita, pikkuisen pilkullisia."