"Hänen ylhäisyytensä ei koskaan syö sanaansa", vastasi Beausire oikein portugalilaiseen tapaan. "Mutta hän ei aina suvaitse niellä sitä harmia, että täytyy tinkiä tai kestää tinkimistä."
"Herra sihteeri, eikö teistäkin ole selvää, että minun on neuvoteltava yhtiömieheni kanssa?"
"Selväähän se on, herra Böhmer."
"Selvää kyllä", myönsi don Manuel portugalinkielellä, kun Böhmerin kysymys oli hänelle tulkittu, "mutta minulle on tarpeen pikainen ratkaisu."
"Hyvä on, monseigneur; jos yhtiömieheni suostuu alentamaan hintaa, suostun minä jo ennakolta."
"Hyvä."
"Hinta on siis toistaiseksi viisitoista sataa tuhatta livreä?"
"Meidän puolestamme."
"Eikä siis jää muuta", sanoi Böhmer, "paitsi tietysti herra Bossangen suostumusta…"
"Se tietysti tarvitaan."