"Ja kun monseigneur niin sanoo", lisäsi Beausire, "niin se on hänen varma vakaumuksensa, sillä hänen ylhäisyytensä ei tingi."
Böhmer näytti hieman horjuvan. Ei mikään niin rauhoita epäluuloista kauppiasta kuin ostajan tinkiminen.
"Minun ei sopisi", sanoi hän hetkisen epäröityään, "suostua vähennykseen, joka ehkä ratkaisee minun ja yhtiömieheni voiton tai tappion."
Don Manuel kuunteli, kunnes Beausire oli kääntänyt nämä sanat, ja nousi sitten. Beausire sulki lippaan ja antoi sen takaisin Böhmerille.
"Lupaan puhua herra Bossangelle", sanoi viimemainittu.
"Suostuuko teidän ylhäisyytenne siihen?"
"Mitä sillä tarkoitatte?" kysyi Beausire.
"Sitä, että herra lähettiläs näkyy tarjoavan kaulanauhasta viisitoista sataa tuhatta."
"Niin juuri."
"Pysyykö teidän ylhäisyytenne tarjouksessaan?"