"Nehän ovat minun pankkiirini", sanoi hän hymyillen.
"Ne ovat hänen ylhäisyytensä pankkiirit", toisti Beausire, myös hymyillen.
Böhmer näytti riemastuvan. Nyt olivat kaikki pilvet hälvenneet. Hän kumarsi kuin kiittääkseen ja sanoakseen hyvästi. Mutta äkkiä jokin ajatus sai hänet viivähtämään.
"Mikä nyt on?" kysyi Beausire levottomasti.
"Onhan ehdoista sovittu?" sanoi Böhmer.
"Täydellisesti."
"Paitsi että…"
"Herra Bossangen suostumus vielä puuttuu."
"Ja paitsi erästä tapausta", lisäsi Böhmer.
"Ahaa! Vai teillä onkin este!"