"Se on niin arka asia, monsieur, mutta portugalilainen kunniantunto on niin ylevä, että hänen ylhäisyytensä varmaan ymmärtää minut."
"Puhukaa nyt vain suoraan!"
"Asian laita on se, että tätä koristetta on jo tarjottu hänen majesteetilleen Ranskan kuningattarelle."
"Joka ei siitä huolinut. Entä sitten?"
"Me emme voi, monsieur, päästää tätä kaulanauhaa iäksi menemään Ranskasta ilmoittamatta ensin kuningattarelle, jolle meidän on vielä annettava etuoikeus se ostaa, ja siihen meidät pakottaa kunniantunto ja uskollisuus."
"Se on oikein", sanoi don Manuel arvokkaasti. "Ja toivoisin, että portugalilainen kauppias puhuisi samaan tapaan kuin herra Böhmer."
"Tunnen itseni onnelliseksi ja ylpeäksi siitä, että teidän ylhäisyytenne hyväksyy käsityskantani. On siis kaksi väliehtoa: herra Bossangen suostumus ja Ranskan kuningattaren uusi ja lopullinen kieltäytyminen kaulanauhan ostosta. Sitä varten pyydän kolmen päivän lykkäystä."
"Ja meidän ehtomme", sanoi Beausire, "ovat seuraavat: sata tuhatta livreä käteisesti, muu osa hintaa kolmessa vekselissä. Timanttilipas jätetään lähetystön sihteerille tai minulle, joista jompikumpi seuraa teitä Lissaboniin herrain Nunez Balboan Veljesten luo. Täysi maksu kolmessa kuukaudessa ja vapaa matka."
"Juuri niin, monseigneur, juuri niin, monsieur", sanoi Böhmer ja kumarsi.
"Malttakaa vielä!" sanoi don Manuel portugalinkielellä.