"Ette ole, vaan minusta te olette tuhat kertaa oikeassa."
"Minkä perusteella?"
"Kuulkaapa: herra Böhmer olisi muuten toimittanut niin, että hotelliamme ja lähettilästä olisi yhtä mittaa pidetty silmällä."
"Entä sitten?" kysyi don Manuel.
"Mutta kun herra Böhmerillä on osa hintaa saatuna ja timantit vieressään, ei häneen jää mitään epäilystä, vaan hän lähtee hyvillä mielin Portugaliin."
"Ei silti tarvitse perille asti mennä, herra lähettiläs", huomautti kamaripalvelija, "vai mitä arvelee herra ritari Beausire?"
"No siinä on kerrankin järkevä mies!" huudahti Olivan rakastaja.
"Selittäkää lähemmin, mitä aiotte", sanoi don Manuel jokseenkin kylmäkiskoisesti.
"Viidenkymmenen lieuen päässä Pariisista", vastasi Beausire, "tämä sukkela poika syöksee esille, naamio kasvoilla, näyttää ajomiehelle kahta pistoolia, ryöstää vekselit ja timantit, rökittää herra Böhmeriä ja siihen se retki päättyy."
"Sitä en tarkoittanut", sanoi kamaripalvelija. "Minä kuvittelin, että herrat Beausire ja Böhmer lähtevät laivalla Bayonnesta Portugaliin."