"Miksi te niin luulette?" sanoi eukko astuen portaita alas.
"En tiedä, mutta ristikon takana näkyy olevan pahaenteinen olento."
Adelgonde meni edelleen pohjakerrokseen ja avasi tulijalle. Reteau puolestaan tähysteli, minkä voikin pitää luonnollisena, kun olemme kuvanneet hänen olojaan ja työpajaansa. Vieras oli yksinkertaisesti puettu mies, joka kysyi, oliko toimittaja kotona.
"Mitä asiaa teillä on?" tiedusti Adelgonde epäluuloisesti. Tällöin hän piti ovea varovasti raollaan, niin että voisi sen heti sulkea, jos pieninkin vaara uhkaisi.
Mies helisti rahoja taskussaan. Tämä suloinen sävel hellytti eukon sydäntä.
"Minä tulen", vastasi mies, "maksamaan ne tuhat kappaletta tämän päivän lehteä, jotka haettiin kreivi de Cagliostrolle."
"Jos niin on", sanoi eukko, "niin astukaa sisään."
Tulija astui ristikkoportista, mutta ei ehtinyt sitä sulkea, ennenkuin uusi vieras, nuori, kookas ja pulskan näköinen, tarttui porttiin ja sanoi:
"Anteeksi, monsieur."
Ja muuta lupaa kysymättä hän pujahti sisään kreivi de Cagliostron asiamiehen jäljestä. Adelgonde, jonka mielessä nyt oli vain rahanhimoa ja kultakolikoiden helinää, riensi isäntänsä luo.