"Ja siinä olette oikeassa", vahvisti perin halveksivasti Filip, joka nyt tuli saapuville. "Minä en sekaannu asiaan. Saitte selkäsaunan, hyvä on, ja kuten lakimiehet sanovat: Non bis in idem. [Ei kahdesti samaa. — Suom. ] Mutta lehden painos on jäljellä, ja sen hävittäminen on tärkeä asia."
"Ihan oikein", sanoi Charny. "Siinä näkee, että kahden on parempi kuin yksin. Olisin sen ehkä unohtanut, mutta miten te, herra de Taverney, jouduitte tuon portin taakse?"
"Kyllä selitän", vastasi Filip. "Minä hankin korttelin asujamilta tietoja tuon roiston oloista ja sain kuulla, että hänellä on tapana paeta, kun hätyytetään. Ja sitten tehtiin lähemmin selkoa hänen pakotavastaan, ja mieleeni johtui, että jos tulen takaportin kautta ja suljen sen jälkeeni, saan ketun kiinni luolassaan. Teillä oli sama koston ajatus, mutta rientäessänne ette joutanut hankkimaan niin täydellisiä tietoja, ja kun menitte tavallisesta portista, oli otus päästä käsistänne, mutta onneksi satuin olemaan täällä."
"Ja siitä olen hyvin iloinen! Mennään, herra de Taverney… Tuo veijari saa näyttää meille painokoneensa."
"Mutta se ei ole täällä", väitti Retau.
"Valetta", kovisti Charny uhaten.
"Ei, ei", huomautti Filip. "Hän lienee oikeassa, ja kirjasimet ovat jo puretut. Nyt on vain jäljellä painettuja numeroita. Mutta painos onkin kaiketi vielä kokonaan tallella paitsi niitä tuhatta kappaletta, jotka myytiin herra de Cagliostrolle."
"Hänen pitää repiä lehden painos rikki meidän läsnäollessamme."
"Hän saa sen polttaa; se on varmempaa."
Ja Filip, tyytyen tähän hyvitykseen, työnsi Reteauta edellään puotia kohti.