Filip kääntyi kiivaasti. Charnyn äänessä oli nyt jotakin uhkaavaa, mikä häntä miellytti.
"Vai niin!" sanoi hän. "No?"
"Jos vaatiaksemme kreivi de Cagliostrolta hyvitystä kävisimme ensin Boulognen metsässä, olisi se aika kiertotie, sen myönnän, mutta erimielisyytemme päättyisi. Toinen meistä luultavasti jäisi sinne, eikä toisen, joka palaisi, tarvitsisi kellekään tiliä tehdä."
"Todellakin, monsieur", sanoi Filip, "te ehätitte lausumaan minun ajatukseni. Se ratkaisisi koko riidan. Tahdotteko olla niin hyvä ja ilmoittaa, missä jälleen tapaamme?"
"Ellei seurani ole teille kovin vastenmielinen, niin…"
"Kuinka sitä oletatte?"
"Niin ei meidän tarvitse erota. Olen määrännyt, että vaununi odottavat minua Place Royalen reunalla, eikä sinne ole kuin muutama askel."
"Olette siis niin herttainen, että tarjoatte minulle vaunuissanne sijaa?"
"Tietysti, suurimmalla mielihyvällä."
Ja nuoret miehet, jotka olivat ensi näkemältä tunteneet olevansa kilpailijoita ja ensi tilaisuudessa tulleet vihamiehiksi, kiirehtivät Place Royalea kohti. Pas-de-la-Mule kadun kulmasta he näkivät Charnyn vaunut. Viitsimättä kävellä pitemmälle Charny viittasi lakeijalle, ja vaunut tulivat heidän luokseen. Charny pyysi Filipiä ensin ottamaan sijansa, repäisi taskukirjastaan lehden, kirjoitti siihen muutaman sanan ja lähetti sen lakeijallaan asuntoonsa. Kun sitten molemmat nuoret miehet olivat istuutuneet vaunuihin, lähtivät nämä kiitämään Elysée-kenttiä kohti.