"Herra kreivi on juuri lähdössä", vastasi toinen palvelijoista.
"Sitä suurempi syy minulla on rientää", sanoi Filip, "sillä minun tarvitsee puhutella häntä sitä ennen. Ilmoittakaa ritari Filip de Taverney."
Ja hän seurasi palvelijan kintereillä, niin että ehti salonkiin melkein samalla kuin tämäkin.
"Ritari Filip de Taverney", toisti palvelijan sanat miehekäs ja samalla lempeä ääni. "Antakaa hänen tulla."
Filip astui sisään, mielessä jotakin outoa, mitä tämä niin tyyni ääni oli hänessä herättänyt.
"Anteeksi, monsieur", sanoi Taverney tervehtien kookasta, harvinaisen voimakasta ja terveennäköistä miestä, joka ei ollut kukaan muu kuin se, jonka olemme tavanneet Richelieun marskin pöytävieraana, Mesmerin magneettisoikon ääressä, neiti Olivan kamarissa ja oopperanaamiaisissa.
"Anteeksiko, mitä?" kysyi tämä.
"Pyydän anteeksi sitä, että estän teitä lähtemästä."
"Teidän olisi pitänyt pyytää anteeksi, jos olisitte myöhästynyt."
"Miksi niin."