"Hän herättää kuningattaressa sääliä!"
XXXII
NEUVE-SAINT-GILLES-KADUN TALO
Vartioportilla Filip tapasi vuokravaunut, hyppäsi niihin ja sanoi ajurille:
"Neuve-Saint-Gilles-kadulle, mutta pian!"
Mies, joka oli juuri otellut ja säilyttänyt voittajan ilmeen, tarmokas mies, jonka muoto viittasi aateluuteen, riitti yllyttämään kelpo ajuria, jonka piiska, vaikkei ollutkaan merenjumalan kolmikärjen lailla maailman valtikka, kuitenkin oli nyt Filipin asialle varsin arvokas. Ja niin tämä neljäkolmatta souta saapa ajotaituri kiidätti Filipin, joka yhä oli kiihkoissaan, Neuve-Saint-Gilles-kadulle, kreivi de Cagliostron talon eteen.
Tämä oli ulkonaisesti varsin koruton rakennus, mutta piirteiltään suurenmoinen, kuten useimmat Ludvig XIV:n aikuiset talot verrattuina niihin marmorin ja tiilien konstikkaisuuksiin, joita oli Ludvig XIII:n aikana sommiteltu renessanssin pohjalle.
Lavealla pihalla nähtiin isot vaunut, edessä kaksi reipasta hevosta, keinumassa joustavilla vietereillään. Ajaja, jolla oli yllään ketunnahalla vuorattu väljä viitta, torkkui istuallaan, ja kaksi lakeijaa, joista toisella oli kädessään metsästyspuukko, käveli ääneti edestakaisin ulkoportailla. Paitsi näitä henkilöitä ei talossa näkynyt elon merkkiä.
Vaikka Filipin ajoneuvot olivatkin vain pelkät vuokravaunut, käski hän vaatimaan portinvartijalta pääsyä pihalle, ja pian kääntyikin raskas portti kitisten saranoillaan. Sitten Filip hypähti maahan, kiirehti portaiden luo ja kääntyi yhtaikaa kummankin palvelijan puoleen kysyen:
"Onko kreivi de Cagliostro kotona?"