"Sitä, että ne silloin onnistuisivat paremmin."
"Tätä asiaa en itse suorittanut loppuun, koska sillaikaa, kun teidän merkillinen kirjallisuudennälkänne sai palvelijani avulla pienen nolauksen, minä olin tuhoamassa painoksen muuta osaa."
"Olette siis varma, että nuo minulle aiotut tuhat kappaletta ovat asunnossanne?"
"Olen, herra kreivi."
"Satutte erehtymään, monsieur."
"Kuinka niin?" kysyi Taverney tuntien sydämessään ahdistusta. "Minne ne olisivat joutuneet?"
"Tänne ne joutuivat", vastasi kreivi tyynesti nojaten uuninreunaa vasten.
Filip teki uhkaavan liikkeen.
"Vai luulitteko", jatkoi kreivi kylmäverisesti, "että minusta, tietäjästä, joksi minua äsken sanoitte, voisi niin vain pilaa tehdä? Olitte keksivinänne hyvänkin aatteen, kun lahjoitte asiamieheni! Mutta minulla on muuan apulainen, jonka päähän myös juolahti aate. Ja siitä hyvästä hänelle maksankin. Hän aavisti, ja tietysti tietäjän apulainenkin saa aavistaa. No niin, hän aavisti, että lähtisitte sanomalehtimiehen luo, tapaisitte lehtien kantajan ja lahjoisitte tämän. Hän siis meni kantajan perässä ja uhkasi pakottaa hänet luovuttamaan takaisin rahat, jotka oli teiltä saanut. Siitä mies säikähti, ei mennytkään teidän asuntoonne, vaan tuli koreasti tänne. Epäilettekö?"
"Epäilen."