Vide pedes, vide manus![katso jalkoja, katso käsiä. — Suom. ] sanoi Jesus apostoli Tuomaalle.
"Minä sanon teille, herra de Taverney: Katsokaa kaappiin, tunnustelkaa vihkosia."
Ja näin sanoen hän avasi mestarillisesti veistetyn tammikaapin, Sen suuremmalla hyllyllä hän osoitti kalpenevalle ritarille tuhatta vihkoa, joissa vielä oli äskenpainetun paperin ilkeä tuoksu.
Filip lähestyi kreiviä, mutta tämä ei liikahtanutkaan, vaikka toisen ilme oli uhkaavinta lajia.
"Monsieur", sanoi Filip, "te näytte olevan rohkea mies. Kehoitan teitä antamaan minulle miekka kädessä hyvitystä."
"Mistä?"
"Häväistyksestä, jonka uhriksi kuningatar on joutunut ja johon tekin olette syyllinen, jos pidätte ainoankin kappaleen tuota sepustusta hallussanne."
"Monsieur", vastasi Cagliostro muuttamatta asentoaan, "olette todellakin niin erehtynyt, että käy sääliksi. Minun harrastustani herättävät uutiset, häväistyshuhut, päivän jutut. Minä keräilen muistaakseni siten tuhansia asioita, jotka ilman tätä varokeinoa unohtaisin. Olen ostanut tuon aikakauskirjan numeroita; kuinka olisin sillä teollani ketään loukannut?"
"Te olette loukannut minua."
"Teitä?"