Filip nousi seisaalle.
"Kenestä te puhutte?"
"Hänestä, hitto vie, hänestä."
"Kuka se on?"
"Ahaa, sinä luulet, ettei minulla ole tietoa kujeilustasi, kuinka te kaksi kujeilitte naamiohuveissa; sepä on somaa."
"Monsieur, minä vakuutan…"
"Kas niin, älä suutu. Sinun hyväksesi minä vain puhun. Sinä et osaa varoa, vaan joudut kerran vielä kiikkiin, piru vie! Tällä kertaa sinut nähtiin hänen kanssaan oopperassa, toisella kertaa jossakin muualla."
"Onko minut nähty?"
"Totta vie! Oliko sinulla sininen domino vai ei?"
Filip aikoi vastata, ettei hänellä ollut sinistä dominoa, että oli erehdytty, ettei hän ollut käynyt naamiohuveissa eikä tiennyt, mistä huveista hänelle puhuttiin; mutta muutamien sydänten on vastenmielistä puolustautua arkatuntoisissa asioissa. Vain silloin puolustaa itseään innokkaasti, kun tietää olevansa rakastettu ja puolustaen itseään tekevänsä hyvän työn rakkaalleen, joka syyttää.