"Mutta kannattaako", tuumi Filip, "antaa selityksiä isälle? Sitäpaitsi tahdon tietää kaikki."
Hän laski päänsä kuin syyllinen, joka tunnustaa.
"Näetkö", jatkoi ukko riemuiten, "sinut tunnettiin, ja siitä olinkin varma. Fachelieun herttua, joka pitää sinusta paljon ja joka huolimatta neljästäyhdeksättä ikävuodestaan kävi noissa naamiaisissa, koetti ottaa selville, kuka oli se sininen domino, jonka käsivarteen kuningatar nojasi, eikä hän osannut muita epäillä kuin sinua, sillä kaikki muut hän näki siellä, ja tiedäthän, että vanha marski on tarkka kun tahtoo."
"Että on epäilty minua", sanoi Filip kylmästi, "sen ymmärrän; mutta että tunnettiin kuningatar, se on merkillisempää."
"Lienee se ollut kovinkin vaikeata, kun hän otti naamion kasvoiltaan! Sitä ei olisi voinut kuvitellakaan! Niin uhkarohkea! Se nainen on sinuun ihan villiintynyt!"
Filip punastui. Hänen kävi mahdottomaksi penkoa tätä asiaa syvemmälti.
"Ellei se ollut uhkarohkeutta", jatkoi Taverney "ei se voi olla muuta kuin perin harmillinen vahinko. Ole varuillasi, ritari, kadehtijoita on, vieläpä vaarallisia. Se on haluttu paikka, tuo kuningattaren suosikkina olo, kun kuningatar on oikea kuningas."
Ja Taverney vanhempi otti hyvillä mielin hyppysellisen nuuskaa.
"Et pahastune siveyssaarnastani, vai mitä? Niin, saat suoda anteeksi, ystäväiseni. Olen sinulle kiitollisuudenvelassa ja tahtoisin estää, ettei sattuma, koska sattuma aina on mukana, puhaltaisi kumoon taitavasti pystyttämiäsi telineitä." Filip nousi, otsa hiessä, kädet nyrkissä. Hän valmistui lähtemään lopettaakseen keskustelun yhtä halukkaasti kuin mieli tekee murskata käärmeen selkäranka; mutta häntä pidätti tuskallisen uteliaisuuden tunne, vimmattu halu päästä pahan asian perille, säälimätön tutkain, joka kiduttaa rakastavia sydämiä.
"Sanoin siis, että meitä kadehditaan", jatkoi ukko, "mikä onkin luonnollista. Mutta vielä emme ole päässeet katonharjalle, jonne olet meitä nostamassa. Sinulle tulee kunnia siitä, että Taverneyden nimi kumpuaa vaatimattomasta lähteestä korkeuteen. Ole vain varuillasi; muuten emme perille pääse, ja aikeesi jäävät kesken. Ja se olisi, tosiaankin vahinko, kun nyt sujuu niin hyvin."