"Todellako?" huudahti Provencen kreivi.
"Minun luvallani."
"Oh, sire!"
"Enkä hänen käynnistään Mesmerin luona tee päätelmää hänen säädyllisyyttään vastaan, koska olin sallinut hänen mennä Vendôme-torille."
"Teidän majesteettinne ei liene sallinut kuningattaren lähestyä ammetta itse koetellakseen…"
Kuningas polki jalkaa. Provencen kreivi sattui nämä sanat lausumaan juuri silloin, kun Ludvig XVI:n silmät osuivat siihen kohtaan, missä pahimmin loukattiin Marie-Antoinettea, nimittäin kuvaukseen hurmiotilasta, kouristuksista, puvun vallattomasta epäjärjestyksestä, kaikesta, mitä Mesmerin luona oli havaittu neiti Olivan esiintymisessä.
"Mahdotonta!" sanoi kuningas kalpeana. "Poliisin täytyy tietää, mitä perää tuossa kaikessa on!"
Ja hän soitti.
"Hakekaa tänne heti herra de Crosne", sanoi hän.
"Sire, tänään hänen on annettava viikkokertomuksensa, ja siksi hän odottaa häränsilmässä." [Häränsilmäksi sanottiin pyöreän akkunansa vuoksi erityistä etuhuonetta, josta päästiin suureen vastaanottosaliin. — Suom. ]