"On, sire, ja minun tarvitsee välttämättä saada määräys toimittaa Bastiljiin tämän riettauden viheliäinen kyhääjä." Kuningas nousi kiivaasti.
"Näyttäkääpä!"
"En tosiaankaan tiedä, sopiiko…"
"Tietysti sopii. Siinä suhteessa ei tarvitse arkailla. Onko se mukananne?"
"On, sire."
"Antakaa tänne."
Ja Provencen kreivi veti taskustaan kappaleen Etteniotnan juttua, onnettoman painoarkin, jota Charnyn keppi, Filipin miekka tai Cagliostron rovio ei ollut estänyt pääsemästä liikkeelle. Kuningas silmäili sitä kiireesti, kuten ainakin se, joka on tottunut kirjoista ja lehdistä heti löytämään hauskimmat kohdat.
"Häpeällistä", sanoi hän, "konnamaista!"
"Siinä näette, sire, että väitetään kälyni olleen Mesmerin ammeen ääressä."
"Hän onkin käynyt siellä."