"Juuri niin, veljeni, juuri Lamballen prinsessan olin määrännyt häntä saattamaan."
"Kovaksi onneksi, sire, prinsessaa ei otettu mukaan."
"Vai niin!" sanoi kuningas vavahtaen. "Jos tottelemattomuus menee niin pitkälle, täytyy olla ankara ja niin olenkin."
Ja syvä huokaus sulki hänen huulensa raadeltuaan hänen sydäntään.
"Mutta vielä on minussa epäilys", sanoi hän sitten hiljemmin, "joka tietysti ei herää teissä, te kun ette ole syytetyn kuningas, puoliso ja ystävä… Sen epäilyksen tahdon poistaa."
Hän soitti, ja huoneeseen astui päivystävä upseeri.
"Ottakaa selko", sanoi kuningas, "onko Lamballen prinsessa kuningattaren luona tai huoneissaan."
"Sire, Lamballen prinsessa kävelee puutarhassa kuningattaren ja erään naisen kanssa."
"Pyytäkää prinsessaa tulemaan tänne heti."
Upseeri meni.