"Kah! Millä tapaa?"
"Jokaisen tuommoisen pedon päästä maksetaan sata livreä. Kallista se on, mutta minä maksaisin vaikka kaksi sataa joka sanomalehtimiehen päästä. Entä te, kälyni?"
"Vai niin", sanoi kuningatar, "te näytte jo tuntevan sen jutun."
"Kuulin Provencen kreiviltä."
"Hän siis kertoi jo kolmannen kerran", sanoi Marie-Antoinette. "Väsymätön kertoja! Mutta suokaa meidän hieman kuulla, millä tapaa hän kertoi?"
"Sillä tapaa, että te esiinnyitte valkoisempana kuin lumi, puhtaampana kuin Venus Afrodite. Vielä lienee jokin muu nimi, jonka loppu on ene[tarkoittaa nimeä Pallas Athene. — Suom. ], mutta sen saisitte tietää oppineilta, esimerkiksi veljeltäni."
"Kaikissa tapauksissa hän siis kertoi jutun eri vaiheet?"
"Kyllä, kälyni. Mutta teidän majesteettinne on siitä selvinnyt kunnialla. Voisipa lisätä, jos tekisi sanasutkauksen, kuten herra de Bièvren on tapana harva se päivä: Ammeen juttu on pesty."
"Hyi, tuo sanoilla leikkiminen on rumaa!"
"Älkää hyljeksikö vaeltavaa ritaria, joka on tullut tarjoamaan peistään ja kättään teidän palvelukseenne. Onneksi ette ketään tarvitse. Teillä, rakas käly, on todellakin mainio onni!"