"Vai sitä te sanotte onneksi! Kuuletteko, Andrée?"
Jeanne alkoi nauraa. Kreivi, joka ei lakannut häntä katselemasta, antoi hänelle rohkeutta. Puhuttiin Andréelle, mutta Jeanne vastasi.
"Hyvää onnea se on", toisti Artoisin kreivi. "Sillä olihan, rakas käly, hyvin mahdollista, että Lamballen prinsessa ei olisi ollut mukana."
"Olisinko sinne yksin mennyt?"
"Ja toiseksi, ettei kreivitär de la Motte olisi siellä ollut estämässä."
"Tiedättekö siis, että kreivitär oli siellä?"
"Kun Provencen kreivi kertoo, kertoo hän kaikki. Vielä olisi voinut käydä niin, ettei rouva de la Motte olisi sattunut juuri parhaiksi Versaillesiin voidakseen todistaa. Arvatenkin huomautatte, että hyve ja viattomuus ovat kuin orvokki, jota ei tarvitse nähdä, jotta sen tuntisi. Mutta orvokista, kälyseni, tehdään kukkavihko, kun nähdään, ja kun on haisteltu, heitetään se hukkaan. Se on minun siveysoppini!"
"Kaunis oppi!"
"En ole parempaa tavannut, ja teille olen todistanut, että teillä on hyvä onni."
"Laiha todistus!"