Kuningatar huudahti, kutsui esille Andréen ja Jeannen, juoksi itse heitä hakemaan oviverhojen takaa, talutti kumpaakin kädestä ja toi heidät kiivaasti takaisin.
"Hyvät naiset", sanoi hän, "Artoisin kreivi väittää minut nähneensä oopperassa."
"Ah!" mutisi Andrée.
"Nyt ei enää sovi peräytyä", jatkoi kuningatar. "Todistakaa, todistakaa…"
"Asian laita oli näin", selitti prinssi. "Seurassani oli Richelieun marski, herra de Calonne… ja monta muuta… kuka heitä muistaa. Teidän naamionne heltisi."
"Minun naamioni!"
"Aioin juuri sanoa teille: tuo on liian uskallettua, mutta te katositte sen kavaljeerin mukana, jonka käsivarteen nojasitte."
"Kavaljeerin mukana! Voi Jumalani, tästähän tulee hulluksi!"
"Sillä oli sininen domino", lisäsi prinssi. Kuningatar siveli kädellä otsaansa.
"Mikä päivä se oli?" kysyi hän.