"Lauantai, päivää ennen, kuin lähdin metsästysretkelle. Nukuitte vielä aamulla, kun lähdin; muuten olisin jo silloin sanonut samaa kuin nytkin."
"Voi Jumalani, mihin aikaan te näitte minut?"
"Kello taisi olla kahden ja kolmen välillä."
"Varmasti on jompikumpi meistä hullu."
"No sitten olen minä hullu… minä olen kai erehtynyt… Kuitenkin…"
"Kuitenkin?"
"Älkää olko niin hädissänne… mitään ei ole tullut ilmi… Kerran jo luulin, että olitte kuninkaan seurassa, mutta se henkilö puhui saksaa, ja kuningas osaa vain englantia."
"Saksaa… saksalainen! Mutta minä voin todistaa, että panin lauantaina nukkumaan kello yksitoista."
Kreivi kumarsi hymyillen epäilevän näköisenä. Kuningatar soitti.
"Rouva de Misery voi sen teille vakuuttaa", sanoi hän. Kreivi alkoi nauraa.