"Kun on saanut kaikki mahdolliset keinot tunkeutuakseen lähimmäistensä ajatuksiinkin, kun asiamiestensä kautta kustantaa urkkijoita ja näiden avulla saa merkitä muistiin kaikki eleenikin kuvastimen edessä, niin jollei silloin hallitse tapauksia…"
"Madame, kun teidän majesteettinne vietti yön linnan ulkopuolella, tiesin sen. Oliko poliisi huonossa kunnossa? Ei suinkaan. Sinä päivänä teidän majesteettinne kävi tämän rouvan luona, Saint-Clauden kadun varrella. Maraisin kaupunginosassa. Asia ei koske minua. Kun teidän majesteettinne ilmestyi Mesmerin ammeen ääreen Lamballen prinsessan seurassa, olitte te todella siellä, kuten uskon; poliisini oli silloinkin hyvässä kunnossa, koska asiamieheni näkivät teidät. Kun teidän majesteettinne kävi oopperanaamiaisissa…"
Kuningatar kohotti päätään kiivaasti.
"Sallikaa minun jatkaa, madame. Sanon teidän majesteetillenne, niinkuin Artoisin kreivi on sanonut. Jos lanko voi erehtyä kälynsä piirteistä, niin suuremmalla syyllä voi erehtyä pienipalkkainen poliisimies. Poliisi on luullut nähneensä teidät ja sen ilmoittanut. Silläkin kertaa oli poliisini hyvä. Ja teidän majesteettinne myöntänee, että asiamieheni ovat koko hyvin olleet selvillä siitä sepustajasta, joka sai herra de Charnylta niin kunnollisen selkäsaunan?"
"Herra de Charnylta!" huudahtivat yhtaikaa Andrée ja kuningatar.
"Se tapaus ei ole vielä vanha, madame, ja kepiniskujen jäljet ovat Reteaun selässä hyvin tuoreet. Tämäntapaiset jutut olivat edeltäjäni, herra de Sartinesin vahvin puoli, hän kun osasi niitä niin henkevästi esittää kaupunginpalvelijalle tai suosikille."
"Onko herra de Charny käynyt käsiksi siihen heittiöön?"
"Tiedän vain sen, mitä niin moitittu poliisi on ilmoittanut, ja teidän majesteettinne lienee samaa mieltä kuin minäkin, että tuolla poliisilla täytyy olla edes hiukan älyä saadakseen ilmi sen kaksintaistelun, joka tuosta jutusta seurasi."
"Herra de Charnyn kaksintaistelu! Onko herra de Charny taistellut?" huudahti kuningatar.
"Sanomalehtimiehen kanssa?" kysyi Andrée hätäisesti.