"Hän on jalomielinen eikä säästele mitään tahtoessaan auttaa niitä, joita rakastaa. Hänessä on harvinainen äly osata antaa pikkuisen monelle tuttavalle, ja paljon muutamalle ystävälle."
"Luuletteko siis, että kuningatar on rikas?" kysyi rouva de la Motte.
"Hän osaa yhdellä sanalla, liikkeellä, hymyllä loihtia esiin varoja. Yksikään ministeri, paitsi ehkä Turgot, ei ole rohjennut kuningattarelta kieltää, mitä hän on pyytänyt."
"Vai niin, mutta minä tiedän, että hän on vähemmän rikas, kuin luulette, kuningatar parka tai pikemmin naisparka!"
"Kuinka niin?" kysyi kardinaali.
"Onko se rikas, jonka täytyy olla jotakin vailla?"
"Mitä vailla? Kertokaa, rakas Jeanne."
"Voi taivas, kerron vain, mitä näin, en enempää enkä vähempää."
"Mitä ihmettä se on?"
"Ajatelkaapa, se kuningatar raukka on saanut kestää kaksi sietämätöntä tuskaa?"