Päiväsaikaan nuori parooni Isidor de Charny oli palannut Torinosta ja tulonsa jälkeen käynyt heti kuninkaan, sitten kuningattaren puheilla.
Molempien taholta hänet oli otettu vastaan erikoisen ystävällisesti, mutta kuningattarella oli kaksikin syytä korostaa huomaavaisuuttaan.
Ensinnäkin Isidor oli Charnyn veli ja koska Charny itse oli nyt poissa, tunsi kuningatar suurta mielihyvää tavatessaan edes hänen veljensä.
Toisaalta Isidor toi Artoisin kreivin ja prinssi de Condén terveiset, jotka sointuivat liiankin hyvin hänen oman sydämensä kuiskaamiin viesteihin.
Prinssit suosittelivat kuningattarelle markiisi de Favrasin suunnitelmia ja kehottivat häntä käyttämään hyväkseen tuon urhean aatelismiehen uhrautuvaisuutta ja pakenemaan sekä tulemaan heidän pariinsa Torinoon.
Isidor oli saanut sen ohessa tehtäväkseen lausua Favrasille prinssien olevan myötätuntoisia hänen aiheilleen ja että he tekisivät voitavansa sen onnistumiseksi.
Kuningatar viivytti Isidoria luonansa kokonaisen tunnin, kutsui hänet illaksi rouva de Lamballen seurapiiriin ja salli hänen poistua vasta kun tämä pyysi lupaa päästä toimittamaan asiansa markiisi de Favrasille.
Kuningatar ei maininnut mitään varmaa pakohankkeestaan. Mutta hän antoi Isidorin tehtäväksi toistaa Favrasille ja tämän puolisolle, mitä hän oli heille sanonut silloin kun oli ottanut markiisittaren puheilleen ja kun hän oli ilmoittamatta astunut kuninkaan huoneeseen, markiisin ollessa tämän puheilla.
Kuningattaren luota lähdettyään Isidor meni heti tapaamaan markiisi de
Favrasia, joka asui Royale-aukion 21:ssä.
Parooni de Charnyn otti vastaan madame de Favras. Tämä sanoi aluksi, että hänen miehensä oli mennyt ulos. Mutta kun hän kuuli vieraansa nimen, keiden kuninkaallisten henkilöitten puheilla hän oli hetki sitten ollut ja ketkä toiset hän oli tavannut viisi kuusi päivää varemmin, hän tunnusti, että hänen miehensä olikin kotosalla, ja kutsutti hänet huoneeseen.