»Salahanke?» toisti Monsieur ja kalpeni.
»Niin, salahanke… sillä se on salahanke, vieläpä niin ilmeinen, että jos se paljastuu ennen aikojaan, niin herra de Favras vangitaan, pannaan Châteletiin ja tuomitaan kuolemaan — ellette vaikutusvallallanne ja rahalla saa häntä pelastetuksi, kuten me pelastimme herra de Besenvalin.»
»Mutta jos kuningas on pelastanut herra de Besenvalin, pelastaa hän myöskin herra de Favrasin.»
»En, sillä mitä olen voinut tehdä yhden hyväksi, en ehkä voikaan enää tehdä toisen hyväksi. Herra de Besenval oli sitäpaitsi minun mieheni, kuten herra de Favras on teidän. Kukin pelastakoon omansa, veljeni, ja siten kumpikin meistä täyttää velvollisuutensa.»
Tämän sanottuaan kuningas nousi.
Kuningatar tarttui hänen nuttunsa liepeeseen ja sanoi:
»Sire, hyväksytte tai epäätte, mutta teidän on annettava herra de
Favrasille vastaus.»
»Minunko?»
»Niin. Mitä parooni de Charny saa vastata kuninkaan puolesta?»
»Vastatkoon», sanoi Ludvig XVI irroittaen takkinsa kuningattaren kädestä, »vastatkoon, ettei kuningas voi sallia, että hänet ryöstetään».