Ja hän poistui.
»Se merkitsee», virkkoi Monsieur, »että jos markiisi de Favras ryöstää kuninkaan vastoin hänen lupaansa, on se hyvin tervetullutta — edellyttämällä tietysti, että yritys onnistuu, sillä ken ei onnistu, on tomppeli ja politiikassa tomppelit ansaitsevat kaksinkertaisen rangaistuksen.»
»Herra parooni», sanoi kuningatar, »rientäkää hetkeäkään aikailematta vielä tänä iltana herra de Favrasin luokse ja toistakaa hänelle kuninkaan omat sanat: 'Kuningas ei voi sallia, että hänet ryöstetään.' Joko hän ymmärtää ne ilman muuta tai te selitätte ne hänelle. Menkää.»
Parooni, joka vallan oikein piti kuninkaan vastausta ja kuningattaren kehoitusta kaksinkertaisena suostumuksena, otti hattunsa, poistui salongista, hypähti kadulla ajuriin ja huusi kuskille:
»Royale-aukio, kaksikymmentäyksi!»
XII
Mitä kuningatar oli karahvissa nähnyt Taverneyn linnassa kaksikymmentä vuotta takaperin
Noustuaan pelipöydästä kuningas suuntasi askelensa niitä nuoria miehiä kohden, joiden iloinen nauru oli herättänyt hänen huomiotaan jo ennenkuin hän oli astunut saliin.
Hänen lähestyessään syntyi mitä syvin hiljaisuus.
»No, hyvät herrat», sanoi hän, »onko kuningas siis niin onneton, että alakuloisuus kulkee hänen mukanaan?»